Järki löytyi

Johan niille järki löytyi! Alusta asti olin jankuttanut niille haikailijoille, että raja heti ja kokonaan kiinni, kerran sen takana olevasta maasta tänne tormuutetaan ihmisiä ihan ilkeyttään, heidän kunnostaan ja pärjäämisestään välittämättä, mutta eivät ne vissiin kuulleet sinne telkkariin asti, vaikka kuinka koetin selvästi toimittaa heille tätä tosiasiaa uutisia katsellessani.

Kovin sääliksi kävi noita naapurimaan pelinappuloiksi joutuneita. Muuankin reppana ihan lasten apurattailla varustetun pyörän selässä läpi lumen ja tuiskun oli mukamas taivaltanut meidän raukoille rajoillemme...

Mutta mitä hyötyä on parin viikon sulkemisesta? Eiköhän sen ajan kuluttua taas portin takana seistä näpötä kelpo jono pyrkijöitä, joita mahtava naapurimme on tuona aikana ehtinyt haalia kokoon ja kärrätä pyörineen rajaviivalle...

Kirpakkaa, haaleaa, mautonta ja piiiitkää

Olipa kirpakka ilma, kun uskaltauduin ulos. No, pakkokin on nyt vielä, kun maa on sula, mutta kun talven lumet ja jäät saapuvat, uhkaavat ne sulkea minut sisälle - pelkään niin kovin sitä kaatumista; ylös kun en pääse ilman apua. Koettu on...
Lunta jonkin verran kyllä jossain vilahteli, mutta ei haitalle asti.

Yksinasujan päivät kuluvat niin kovin haaleina, mauttomina ja piiiitkinä, että pelkkä ulos astuminen ja raikkaan ilman hengittäminen tuo riemun rintaan. Vain se lenkkikaveri, mokoma, piilottelee vielä jossakin. Kun ei nyt niin kauan piilottelisi, että ehdin muumioitua täysin!