Tärkeysjärjestys

Istuin odottamassa syöpäsairauden viisivuotiskontrolliin pääsyä. Hoitajat työnsivät siihen lähelle paareilla makaavan raavaan miehen, jonka rintaa vasten takertuneena lepäsi pieni lapsi, välillä hiljaa äännellen. Hoitajat irrottivat lapsen varovasti isänsä sylistä ja lähtivät viemään häntä jonnekin, kuvaukseen kenties.

Koetin olla häiritsemättä, en tuijottanut, vilkaisin vain, mutta isä ilmeisesti halusi selittää jotenkin tapahtunutta ja kertoi, että lapsella oli turvallisempi olla siinä isän rinnan päällä, sydämen sykkeen rauhoittavassa turvassa. Nyökkäsin vain, sillä silmissäni tulvi jo, kun ajattelin sairasta lasta ja sitä, mikä hätä ja huoli näillä nuorilla vanhemmilla oli vasta elämänsä alussa olevan lapsensa puolesta.

Tulipahan siinä samalla kuitenkin taas päivitettyä asioiden tärkeysjärjestystä, sillä onhan nyt ihan eri asia pienen lapsen sairaus, kipu ja tuska verrattuna elämänsä huiput ja kuopat rymynneeseen lähes muumioikäiseen mummeloiseen, joka sentään ymmärtää, mistä kivut johtuvat, mitä pieni lapsi taas ei tee.

Helvetinkolo

Epätoivo ja elämän turhaksi tunteminen on kavala masennuksen keino vallata ihmisen sisin.

"Kun rakkaasi on valehdellut, pettänyt ja pahoinpidellyt sinua ja lopuksi muka löytänyt kauan etsimänsä keinon päästä sinusta irti itseään muiden silmissä "likaamatta", elämäsi tuhoutuu vääjäämättä, ainakin, jos et ole tehnyt oikeasti mitään likaista ja olet palvellut rakastasi monet vuosikymmenet hänen rehellisyyteensä ja lopulliseen oikeamielisyyteensä kaikesta huolimatta luottaen. Kun hänellä kaiken lopuksi on otsaa tekaista epäoikeudellinen ositus, jossa hän kavaltaa sinulta kymmeniä tuhansia euroja - etkä sinä pysty olemaan allekirjoittamatta sitä rinnassasi kiehuvan tuskan vuoksi - ajattelet vain, että kuolet kuitenkin pian, ja koska elämältäsi putosi täysin pohja ja merkitys, niin parempi päästää tuollainen mahdollisimman äkkiä pois läheltäsi, joten antaa mennä...

Olet koko ajan niin täysin pökertynyt ja sekaisin rakkaasi kyvystä ja halusta vahingoittaa sinua niin henkisesti kuin fyysisestikin, ettet pysty ilmiantamaan häntä virkavallalle, koska kaikesta huolimatta säälit häntä tietäessäsi, että oikea oikeus tuomitsisi rakkaasi vankilaan ja hän menettäisi maailman kunnioituksen loppuelämäkseen, muusta puhumattakaan.

Kukaan ei osaa kieroilla niin hienosti kuin juristi."

Ikävä kyllä näin maailma kerää pinnalle pahat ja likaiset, mutta survoo samalla pienet, köyhät ja mitättömät syvimpään helvetinkoloon, mikä löytyy.

Sydämeen koskee

Kai se elämä menee niin, että tyttäret kantavat kaunaa äideilleen? Väittävät valittamiseksi sitä, mitä äitimuori kertoilee elämänkulustaan ja epäonnistumisistaan, traumoistaan, tuskastaan yms. Kuulemma hän aiheuttaa siten lapsilleen ahdistusta! Ei vissiinkään tule mieleen, että juuri nämä omat lapset voivat olla ainoita niin läheisiä, joille hän voisi ja haluaisi purkaa sydämensä taakkaa? Tukea toivoen

Mielellään tyttäret kyllä ohjeistavat ja määräilevät, miten pitäisi toimia, missä kulkea ja miten... Neuvovat menemään asiantuntijoiden luokse mielen ja sielun kipujen kanssa. Oikeassahan he ovat; sinnehän sitä pitäisi. Niin, mikäli jaksaisi. Eiväthän ne lapset kai oikeastaan ole ollenkaan sitä varten.

Koskee niin sydämeen. Ajatus, että saa lapsensa ahdistumaan...