Kaupan kyydeillä

Kokeilin kaupan kotiinkuljetusta viime viikolla. On se kyllä tosi hieno juttu, etenkin kun ajattelee näitä nykyisiä säitä ja varsinkin sen tavarapaljouden kotiin raahaamista. Reipas nuorukainen kantoi ostokseni keittiöön asti. Ja minä sain olla ihan rauhassa sukkasillani sisätiloissa, kun pakkanen paukutteli ulkona!

Ajatellaanpa sitä, että raahaat vetokassia sauvojen kanssa - no, eihän se oikein onnistu, ja reppuunkin mahtuu rajallinen määrä, nimittäin jos poikkeaa kauppaan vain kerran viikossa tai kahdessa ja se taas riippuu niin päästä kuin jaloistakin - kummat niistä on niinä päivinä tolallaan. Myös autoon ja siitä pois voi olla liian pelottavaa liukkailla keleillä uhkarohkeilla pihan yli, sillä jos kumoon kupsahtaa, ei yksin ylös oo nousemista. Ainakaan tällä muumiolla.

Tilaan siis toistekin. Se vajaa kymppi kuljetuksesta on pikkuraha murtuneen nilkan, lonkan tai käden säästymisestä.

Yksinäisyys sattuu

"Uuden vuoden otin vastaan yksin. Ei kuulunut soittoja, ei näkynyt toivotuksia. Ei ollut edes juhlajuomaa yksin kilistääkseni. Vajosin syvyyteen - kukaan ei tarvitse minua, kukaan ei ajattele minua. Minua ei ole.

Muina iltoina parvekkeellani loistivat jouluvalot. Nyt eivät. En noussut edes katselemaan ilotulituksia - vain korvissa kumuavat jyskeet ja paukkeet saattelivat minut uuteen vuoteen.

Tosi syvältä nousivat nämä uuden vuoden askellukset.

Yksinäisyys sattuu."

Rajansa kaikella

Rajansa kaikella! En ymmärrä, miksi jo ennestään lähes lynkattua ja joka suunnalta lyötyä ihmistä pitää lyödä lisää. Kaksinaamaiset tekopyhät hurskastelijat heiluttavat säälimättä raippojaan ja iskevät henkisesti ristiinnaulitsemansa laulajan, näyttelijän, poliitikkoparan jne. hirsipuuta aina vaan syvemmälle ja syvemmälle maanpoveen.

Jokainen mokaa joskus, tavalla tai toisella, vaikkei niistä kaikista maailmalle aina toitotetakaan. Sinäkin, raipanheiluttaja - onko sinun tiesi niin kirkas ja valontäyteinen, että voit puhtain sydämin kaivertaa myrkkysanojasi toisen sydämeen ja mieleen? Osaatko edes kuvitella maailmaasi armeliaisuutta ja edes vähäistä ymmärrystä ja anteeksiantoa?

Uhraapa hetkinen sille ajatukselle, että entäpä jos sinä itse tai joku läheisesi olisitte jotenkin, jostain ihmeen syystä tuolla paikalla? Toivoisitko, rukoilisitko edes yhtä kilttiä sanaa, apua tarjoavaa kädenojennusta, lupausta, ettei koko jäljellä oleva tulevaisuus tuhoutuisi?

Melkein muumio on nyt hyvin, hyvin vihainen...

 

Järki löytyi

Johan niille järki löytyi! Alusta asti olin jankuttanut niille haikailijoille, että raja heti ja kokonaan kiinni, kerran sen takana olevasta maasta tänne tormuutetaan ihmisiä ihan ilkeyttään, heidän kunnostaan ja pärjäämisestään välittämättä, mutta eivät ne vissiin kuulleet sinne telkkariin asti, vaikka kuinka koetin selvästi toimittaa heille tätä tosiasiaa uutisia katsellessani.

Kovin sääliksi kävi noita naapurimaan pelinappuloiksi joutuneita. Muuankin reppana ihan lasten apurattailla varustetun pyörän selässä läpi lumen ja tuiskun oli mukamas taivaltanut meidän raukoille rajoillemme...

Mutta mitä hyötyä on parin viikon sulkemisesta? Eiköhän sen ajan kuluttua taas portin takana seistä näpötä kelpo jono pyrkijöitä, joita mahtava naapurimme on tuona aikana ehtinyt haalia kokoon ja kärrätä pyörineen rajaviivalle...