Katsoessani presidentti Niinistön puhetta telkkarista eilen, karkauspäivänä, tuumasin pojalleni, että tuon miehen minä ottaisin lennossa omakseni ja tänään kosaisisin, en ketään muuta.
Tosin suureksi harmituksekseni hänellä on jo vaimo, nuorikin vielä, joten tuskinpa kenenkään lähes muumioikäisen murmeliinin kosinta kovinkaan häntä hetkauttaisi, pikemminkin taitaisi huvittuneen hymykareen suupieliin nostattaa. 😉
Että se siitä. Muumioituvan ihmisyksilön yksinelon individuaatio jatkukoon, kunnes sen ei enää ole tarvis jatkua ainakaan täällä näkyväisessä maailmassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti