Vanha ja tyhmä kalkkis?

Presidenttiehdokkaiden esittelyjä on tullut telkkarista melkein tulvimalla ja olen koettanut katsoa niitä sen minkä uni ja terveys ovat suoneet. Niinpä jos näin muumioikäisen, lähes siis, sallitaan tuikata tärisevä sormensa peliin, niin sanoisin, että ainakin kahta häntäpäähän puskettua ehdokasta ei ole kunnolla kuunneltu. On tuijotettu vain ehdokkaan ulkoiseen habitukseen tai puoluekantaan.

Esimerkiksi Hjallis Harkimo ilmaisee mielipiteensä suoraan ja konstailematta, teeskentelemättä olevansa muuta kuin mitä on. Samoin tekee Li Andersson, jolla on vahva kokemus politiikasta ihan nuoruuden päivistä asti.

Hjallis on rempseä, joskus ehkä harkitsematon sanoissaan, Li puhuu harkitsevammin ja hänen sanansa ovat täyttä asiaa. Molemmat ovat välittömiä ja huumorintajuisia, toisten ehdokkaiden tavoin kansan parasta ajattelevia.

No, tällä muumiolla ei liene kovinkaan paljon sananvaltaa näissä bileissä, varsinkin kun ottaa huomioon, että hän saattaa hyvinkin antaa äänestyspäivän soljua hiljaa ohitseen, sillä "mitäpä se hyvejää", kuten kunnon kainuulainen sanoo.

Mielestäni jokaisesta pitää etsiä ne hyvät puolet ja koska jokainen tarvitsee oman puolestapuhujansa, niin olkoon se vaikka tällä kertaa tämmönen ja semmonen muumioitumistaan kohti ajautuva BOOMERI (siis vanha ja tyhmä kalkkis?)...