Rajansa kaikella

Rajansa kaikella! En ymmärrä, miksi jo ennestään lähes lynkattua ja joka suunnalta lyötyä ihmistä pitää lyödä lisää. Kaksinaamaiset tekopyhät hurskastelijat heiluttavat säälimättä raippojaan ja iskevät henkisesti ristiinnaulitsemansa laulajan, näyttelijän, poliitikkoparan jne. hirsipuuta aina vaan syvemmälle ja syvemmälle maanpoveen.

Jokainen mokaa joskus, tavalla tai toisella, vaikkei niistä kaikista maailmalle aina toitotetakaan. Sinäkin, raipanheiluttaja - onko sinun tiesi niin kirkas ja valontäyteinen, että voit puhtain sydämin kaivertaa myrkkysanojasi toisen sydämeen ja mieleen? Osaatko edes kuvitella maailmaasi armeliaisuutta ja edes vähäistä ymmärrystä ja anteeksiantoa?

Uhraapa hetkinen sille ajatukselle, että entäpä jos sinä itse tai joku läheisesi olisitte jotenkin, jostain ihmeen syystä tuolla paikalla? Toivoisitko, rukoilisitko edes yhtä kilttiä sanaa, apua tarjoavaa kädenojennusta, lupausta, ettei koko jäljellä oleva tulevaisuus tuhoutuisi?

Melkein muumio on nyt hyvin, hyvin vihainen...

 

Järki löytyi

Johan niille järki löytyi! Alusta asti olin jankuttanut niille haikailijoille, että raja heti ja kokonaan kiinni, kerran sen takana olevasta maasta tänne tormuutetaan ihmisiä ihan ilkeyttään, heidän kunnostaan ja pärjäämisestään välittämättä, mutta eivät ne vissiin kuulleet sinne telkkariin asti, vaikka kuinka koetin selvästi toimittaa heille tätä tosiasiaa uutisia katsellessani.

Kovin sääliksi kävi noita naapurimaan pelinappuloiksi joutuneita. Muuankin reppana ihan lasten apurattailla varustetun pyörän selässä läpi lumen ja tuiskun oli mukamas taivaltanut meidän raukoille rajoillemme...

Mutta mitä hyötyä on parin viikon sulkemisesta? Eiköhän sen ajan kuluttua taas portin takana seistä näpötä kelpo jono pyrkijöitä, joita mahtava naapurimme on tuona aikana ehtinyt haalia kokoon ja kärrätä pyörineen rajaviivalle...

Nappi otsaan?

Kyllä tässä joutaisi jo napin otsaansa napsauttaa, totesin, kun vaivalloisesti ja varovaisesti sesloin ihmisjoukon keskeltä vapauteen. Jalat meinasivat tutista, joten kädet puristivat kävelysauvoja kouristuksenomaisesti, sillä pakko oli pärjätä kaatumatta, koska yksin olin liikkeellä.

Miksikö yksin toikkaroin? No, oli vähän pikku pakko, kun piti saada pakettipisteestä kylpyhuoneeseen tilaamani tukitangot käyttöön. Suihkussa on jo niin vaarallisen oloista seistä, että vaikka kuinka jalkojen alla on imukupeilla varustettu liukuestematto, niin sitä tukitankoa kädelle kaipaa etenkin hiusten pesun ajaksi, silmät ummessa kun tahtoo pikkusen huojautella...

Tosin kaikkialla oli kyllä ihania kanssakulkijoita, joten apua varmasti olisin saanut, mikäli olisin keikahtanut kumoon. Mulle availtiin nytkin ovia, tarjottiin pakettikoppien lähettyvillä istuinta ym. vieläpä niin ystävällisin hymyilyin, että jo niistä sain voimaa köpötellä kotiin, vaikka poskia pureskeli viima ja käsiä paleli hanskojen sisällä.

Mutta perille pääsin (muistin kyllä kiittää siitä niitä näkymättömiä enkeleitä ympärilläni) ja muutaman tunnin päästä vielä saunavuorollenikin tilavaan pesuhuoneeseen kunnon suihkun alle. Löylyyn en yksin uskalla, pelotteeksi riitti jo se, kun kerran meinasin keikahtaa selälleni kivilattialle lauteille kiivetessäni, alemman laudepenkin irrotessa toisesta päästään. Onneksi puristin kaksin käsin kaidepuista, niin horjahdin vain, mutten lentänyt.

Saunan lattialla kyllä käyn seisomassa ja kiukaalle juttelemassa. Saatanpa nakata sille väliin pikku hörpynkin löylykauhalla. Ja onhan se mukavaa siellä vain seisoskellakin ja hengittää sisäänsä lämmintä, höyryistä ilmaa...

Kaikkeen sitä joutilas päänsä työntää

Rupesin tuossa muistelemaan, miten ne israelilaiset pääsivätkään lähtemään Egyptin orjuudesta, päätyäkseen viimein tuohon nykyiseen olinpaikkaansa. Paikkaan, josta käsin he nyt rupesivat ihan urakalla kylvämään kuolemaa ympärilleen.

Tosin Gazan kaistaa hallitseva terroristijärjestö Hamashan sen ensimmäisen iskun teki lokakuun alkupuolella tappamalla ainakin 1200 ihmistä ja ottamalla noin 240 panttivankia. Se ei kuitenkaan vapauta Israelia humanitaarisesta oikeudenmukaisuudesta, kuten emeritusprofessori Martti Koskenniemi sanoi haastattelussaan.

Tietysti nämä erilaiset vitsaukset olivat tuttuja kouluajoilta, mutta

näppäränä muumiolaisena, lähes, hoksasin kuuklettaa ja sieltähän sitä tarinaa vasta löytyikin.

Koska uskon, ettei ainakaan kaikilla riitä intoa paneutua pitkään tekstiin, pistän heitä varten tähän lyhyen silmäyksen tapahtumiin. Innokkaimmille laitan loppuun linkin kyseiseen juttuun.

1. Niilin vesi muuttuu "vereksi" yhden tutkimussuunnan mukaan siitä, että ilman lämpötilan nousu aiheutti tulvan ja sai yhden levän lisääntymään, seurauksena värinmuutos. Toisen mukaan maanjäristysten aiheuttamat tulivuorenpurkausten kaasut sekoittuivat järistysten veteen tuomaan rautaan, josta tuloksena ruosteväri.

2. Sammakoiden tulva maalle ja kalojen kuolo veden hapenpuutteen vuoksi. Hapettomuus johtui järistysten kaasusta.

3. Syöpäläiset: Kuivuus - täiden munat lisääntyivät. Puhtaan veden puute - hygienia huononi.

4. Paarmaparvet: Paarmoja syövien sammakoiden kuolema ja puhtaan veden puute houkutteli hyönteisiä.

5. Karjan kuolema: Ketjureaktio - puhtaan veden puute, paarmojen ja täiden hurja määrä - virukset levisivät karjaan.

6. Paiseet: Hyönteisten määrä ja purkausten ilmakehään tuoma hiilidioksidi - paiseiden ja haavojen syntyminen.

7. Ukkonen, tuhka ja rakeet: Ukkosta sisältävät raekuurot TAI tulivuoren kivisade.

8. Heinäsirkat: Joko ilmastonmuutos tai raekuurot ja tulivuorenpurkaukset TAI kostea maaperä houkuttelivat hyönteisiä.

9. Pimeys: Tiheä hiekkamyrsky tai tuhka pimensi auringon.

10. Esikoisten kuolema: Ensimmäisen lapsen etuoikeus syödä ensin - saastunut ruoka - taudit TAI tulivuoren hiilidioksidin myrkkykaasujen hengittäminen.

Siinäpä sitä tutkijoiden välittämää tietoa meille/heille, joiden tajuntaan tuo Toisen Mooseksen kirjan antama tulkinta ei ihan suoraan iske.

Huilailua

Olen aina halunnut olla hyvissä ajoin siellä, minne pitää menemäni, sillä entisessä elämässä kiire ja ahdistus veivät kaiket voimat ja pitivät verenpaineen hälyttävän korkealla, joten kun siitä vaiheesta pääsin, koetin kaiken tarvittavan hoitaa kiireettömästi, hätäilemättä.

No. eilen huilailin kaikessa rauhassa koneella yöpaitulissa vielä 20 yli 10, aikani rokotukseenhan oli vasta klo 10.40, joten...

...joten äkkiä tuntui nykäisy, kuin joku olisi vetäissyt tukasta - herra siunatkoon; minähän myöhästyn kohta! Olin jostain syystä kuvitellut, että vuoro 10.40 olisi suunnilleen jossain siellä tasan seutuvilla!

Rynttyyt siis kiireellä niskaan, auton avaimet taskuun, kävelysauvat tueksi pihan yli ja "hyppy" autoon sekä koslan nokka kohti rokotuspistettä. Roskapussi sai jäädä yksin päivystämään eteisen matolle.

Niin, nykyisin pelkään älyttömästi, että lankean/kompastun/kaadun jäisessä maastossa, sillä koipeni muuttuivat jokseenkin heikohkoiksi lihakimpaleiksi sairauksien myötä enkä enää pääse itsenäisesti ylös, jos kaadun, siksi siis sauvat - turvaa tuomaan. Sitä minun on vielä vaikea sulattaa täysin - eihän tuosta ole kuin kuutisen vuotta, kun vielä lähes päivittäin hikoilin kuntosalilla ja juoksin kilometrikaupalla ympäri kaupunkia.

Elämä näin päihittää omat suunnitelmani mennen tullen ja muuttaa päivieni suunnan mieleisekseen, vaikken kyllä millään ymmärrä, mitä sillä minua vastaan oikein on...

Herran kansa?

Entäpä tämä toinen hyväkäs, Herran kansaksi tituleerattu? Tappaa sumeilematta niin lapsia, naisia, vanhuksia kuin sairaitakin, muista viattomista puhumattakaan, eikä edes lupaa lopettaa, ennen kuin SEN tavoite on saavutettu eli tuhottu toinen kansa!

Luuleekohan ne ihan tosissaan, että itse taivaallinen Herramme on heitä ohjaamassa?

Ei ainakaan minun olettamani Herra tuollaisessa olisi mukana, mutta jospa heillä onkin joku muu herra?!

Himskatti

Eikö tuota itärajaa saada mukamas kokonaan kiinni? Mistä kiikastaa? Eivät ne lait ole ennenkään kaikkia lainkäyttäjien toimia estäneet, joten nyt, kun kysymyksessä on koko oman isänmaamme turvallisuus, jokin muotoseikka muka estää!

Aikamoisia hiirulaisia nämä päättäjämme. Niin, tässä asiassa, muutenhan ne heiluttavat ylimielisesti hirmuvaltaista valtikkaansa pienten ja mitättömien, puolustuskyvyttömien ihmisten yläpuolella.

Näiltä jo ennestään piiskatuiltahan ne rahat noiden naapurimaamme väkisin tänne "avustamien" reppanoiden (?) ylläpitoon otetaan - ei niiltä hyväosaisilta mitään saada pois, sillä kun ne kerran ovat päässeet vuoren huipulle, niin sinne rahalla kaivettuihin poteroihinsa ne kaivautuvat suojaan kaikkea yhteisöllistä vastuuta pakoon.

Himskatti!

Henkisesti...

Ennen olin kiinnostunut kaikesta henkiseen kehitykseen liittyvästä. Kävin kaikenlaisia kursseja, mm. mielen avulla matkaamisen, entisiin elämiin palaamisen sekä reiki-energian välittämiskursseja.

Osoittautui, että reiki toimi minulla erittäin voimakkaana. Käteni kuumenivat ja kämmenten pohjiin muodostui näkymätön energiapallo. Aikani hoitelin sukulaisiani ja tuttaviani, ja tietysti itseäni. Jotkut tunsivat kuitenkin hoidon niin vahvana, että hoito oli lopetettava kesken.

Intoni siihen lopahti vähitellen, sitten rupesin sairastelemaan enkä uskonut, että sairaana voisin välittää puhdasta energiaa. Ja niin se jäi.

Nykyisin tunnen lähinnä mummomaista rakastavaa myötätuntoa nuorempien henkisten etsijöiden esitellessä innostuneina kiinnostuksen kohteitaan - mitä he ovat löytäneet, mitä oppineet ja miten he löytöään jakavat eteenpäin.

Muistan niin hyvin nuo tunteet! Muistan myös pettymykset, kun enkelit eivät tuoneetkaan ratkaisua kestämättömiin olosuhteisiin, anoinpa sitä miten kiihkeästi tahansa. No, parkkipaikan löytämisessä he ovat pistämättömiä kuitenkin!

Mitä vanhemmaksi etenen ja "kasvan", sitä enemmän luovun tulevaisuudelle asettamistani odotuksista - totean vain, että elämä nyt on tätä yhtä tuskan, kivun, pettymysten, julmuuksien ja sotien juoksurataa, ei sitä pakoon pääse mitenkään. Ketä näiden kokemisten läpikäyminen auttanee, ken tietää... Ainakaan minun sieluani ne eivät jalostaneet.

Toivon vain, ettei minun tarvitsisi enää koskaan syntyä tähän maailmaan uudelleen, kunhan joskus täältä pois leijailen.

Älyhellako muka?

On mulla kyllä älykäs hella - tai kattila! Ihmettelin moottorin jyrinää ja kun hoksasin, että se tuli keittiöstä, käppäilin vilkasemaan. No kattilahan se siellä huusi, etton liian vähän vettä. En olisi muuten älynnyt lisätä. Kai?

Paineilua

Odottelin päivän valkenemista, että lähtisin sitten kauppaan. En mitään välttämätöntä haikaillut, pääasia oli saada nähdä IHMISIÄ!

Pää tuntui kummalta ja mittasin verenpaineen. No yläpaine oli alle sadan, joten tiesin heti, etten lähtisi mihinkään - kokemus saneli, että pian löytäisin itseni lattialta, ellen linnoittautuisi makkariin peiton alle.

Mittailin ja mittailin, toiveissa korkeammat lukemat, van mitästä tyhjää - lukema näytti 98 ja äkkiä pyörre vetäisi ajatukset päästä, pyörryin, ja herätessäni huomasin sopertavani jotain. No, kun siitä selvisin, olin huomattavasti virkeämpi.

Mitä tästä opimme? Tarttee joskus pyörtyä voidakseen paremmin?

Olin kiitollinen, etten ehtinyt lähteä kauppoihin muita säikyttelemään.

Kirpakkaa, haaleaa, mautonta ja piiiitkää

Olipa kirpakka ilma, kun uskaltauduin ulos. No, pakkokin on nyt vielä, kun maa on sula, mutta kun talven lumet ja jäät saapuvat, uhkaavat ne sulkea minut sisälle - pelkään niin kovin sitä kaatumista; ylös kun en pääse ilman apua. Koettu on...
Lunta jonkin verran kyllä jossain vilahteli, mutta ei haitalle asti.

Yksinasujan päivät kuluvat niin kovin haaleina, mauttomina ja piiiitkinä, että pelkkä ulos astuminen ja raikkaan ilman hengittäminen tuo riemun rintaan. Vain se lenkkikaveri, mokoma, piilottelee vielä jossakin. Kun ei nyt niin kauan piilottelisi, että ehdin muumioitua täysin!