Ennen olin kiinnostunut kaikesta henkiseen kehitykseen liittyvästä. Kävin kaikenlaisia kursseja, mm. mielen avulla matkaamisen, entisiin elämiin palaamisen sekä reiki-energian välittämiskursseja.
Osoittautui, että reiki toimi minulla erittäin voimakkaana. Käteni kuumenivat ja kämmenten pohjiin muodostui näkymätön energiapallo. Aikani hoitelin sukulaisiani ja tuttaviani, ja tietysti itseäni. Jotkut tunsivat kuitenkin hoidon niin vahvana, että hoito oli lopetettava kesken.
Nykyisin tunnen lähinnä mummomaista rakastavaa myötätuntoa nuorempien henkisten etsijöiden esitellessä innostuneina kiinnostuksen kohteitaan - mitä he ovat löytäneet, mitä oppineet ja miten he löytöään jakavat eteenpäin.
Muistan niin hyvin nuo tunteet! Muistan myös pettymykset, kun enkelit eivät tuoneetkaan ratkaisua kestämättömiin olosuhteisiin, anoinpa sitä miten kiihkeästi tahansa. No, parkkipaikan löytämisessä he ovat pistämättömiä kuitenkin! 
Mitä vanhemmaksi etenen ja "kasvan", sitä enemmän luovun tulevaisuudelle asettamistani odotuksista - totean vain, että elämä nyt on tätä yhtä tuskan, kivun, pettymysten, julmuuksien ja sotien juoksurataa, ei sitä pakoon pääse mitenkään. Ketä näiden kokemisten läpikäyminen auttanee, ken tietää... Ainakaan minun sieluani ne eivät jalostaneet.
Toivon vain, ettei minun tarvitsisi enää koskaan syntyä tähän maailmaan uudelleen, kunhan joskus täältä pois leijailen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti