Odottelin päivän valkenemista, että lähtisin sitten kauppaan. En mitään välttämätöntä haikaillut, pääasia oli saada nähdä IHMISIÄ!
Pää tuntui kummalta ja mittasin verenpaineen. No yläpaine oli alle sadan, joten tiesin heti, etten lähtisi mihinkään - kokemus saneli, että pian löytäisin itseni lattialta, ellen linnoittautuisi makkariin peiton alle.
Mitä tästä opimme? Tarttee joskus pyörtyä voidakseen paremmin?
Olin kiitollinen, etten ehtinyt lähteä kauppoihin muita säikyttelemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti